Ruukkikierros

Stockforsin ruukkialue

Monen muun historiallisen kartanon tavoin myös Stockfors oli pitkään sukutila, jolla oli lukuisia omistajia. Kartano oli saanut alkunsa vuonna 1570, ja se toimi maatilana aina vuoteen 1889, jolloin Norjalaissyntyiset insinööri Olaf Bülow ja konsuli Ole Nedrum ostivat Stockforsin kartanon. He kiinnostuivat Kymijoen vesivoimasta ja viidestä haarasta ’’Pyhtään haara’’ näytti lupaavimmalta - se pystyi tarjoamaan myös paljon raaka-aineita alueen metsistä ja sen vettä hyödynsi koskien lisäksi vain Klåsaron mylly. Se tarjosi myös hyvän väylän kuljetuksille meren rannalla sijaitsevalle lastauspaikalle.

Vuoden 1901 maaliskuussa saatiin lupa rakentaa Edisforsenin rannalle puuhiomo ja voima-asema Klåsaroon. Puuhiomo toimi paikalla 1980-luvulle saakka. 1984 Enso-Gutzeit Oy osti Stockforsin puuhiomon ja 1.10.1985 yhtiön koko osakekannan, lopetti 1988 puuhiomon toiminnan.

Nykyisin ruukkialueella on monenmoista kulttuuriin ja hyvinvointiin keskittyneitä palveluita. Palveluiden keskipisteenä toimii Patruunantalo, joka tarjoaa matkalaisille olohuoneen majoitus ja ruokailupalveluilla.

 Strömforsin ruukkialue

Strömforsin ruukki on yksi Suomen vanhimmista rautaruukeista. Kymijoen läntisimmän haaran vedet pyörittivät Strömforsin rautaruukin vesirattaita yli 250 vuoden ajan pitäen vesivasarat liikkeessä sekä sepät ja sällit kiireisinä.

Strömforsin ruukin syntyvaiheet liittyvät Ruotsin valtakunnan rautateollisuuden vankkaan asemaan 1600-luvun kansainvälisillä markkinoilla. Vapaaherra Johan Creutz perusti vuonna 1695 ensimmäisen kankivasarapajan Pyhtään pitäjään. Pajan sijainti Kymijoen läntisimmän haaran varrella oli mitä parhain, koska koskista saatiin runsaasti vesivoimaa kaikkina vuodenaikoina.

Turun rauhassa vuonna 1743 Venäjän ja Ruotsin rajaksi tuli Kymijoen läntisin päähaara ja silloinen Pyhtään pitäjä jakautui kahtia. Pitäjän Ruotsin puoleista osaa ryhdyttiin kutsumaan Ruotsin Pyhtääksi. Ruotsin puolelle jääneen ruukin ostivat Anders Nohrström ja Jakob Forsell heti Turun rauhan jälkeen 1744. Samalla ruukki sai nykyisen nimensä Strömfors.

Ruukki pysyi af Forselles´in suvun hallussa 132 vuotta eli vuoteen 1876 saakka. Kauppaneuvos Antti Ahlström osti ruukin ympäröivine maineen vuonna 1886. Hän keskittyi erityisesti sahatoiminnan kehittämiseen. Rautaruukkipajat lopettivat tuotantonsa 1950 toimittuaan lähes samalla tekniikalla yli 250 vuotta. Menetelmien käytyä vanhanaikaisiksi myös sahatoiminta lakkautettiin vuonna 1953. 

Strömforsin ruukki on aina ollut monitoimiyritys. Ruukkialueella on toiminut rautaruukin, sahan ja myllyn lisäksi myös panimo viinanpolttimoineen, krouvi ja tiilitehdas. Lisäksi on harjoitettu maa-, metsä- ja puutarhataloutta sekä miilunpolttoa. Ruukkialueen vaiheikas historia elää yhä tänään viehättävän puutalomiljöön, museoiden ja alueella työskentelevien käsityöläisten kautta. Ruukkitunnelman lisäksi Strömfors tarjoaa kävijöilleen elämyksellisiä hetkiä. Kesäteatterissa nauretaan koko perheen voimalla, alueen ravintolat pitävät kylläisinä, pienistä putiikeista voi hankkia kotiin viemisiä ja reippaimmat voivat vuokrata monenlaisia urheilu- ja retkeilyvälineitä ja nauttia alueen monipuolisesta luonnosta.

Vuokraa pyörä joko Aeronautica arenalta tai Welstersiltä (Strömfors) ja kurvaa Ruukkikierrokselle.