Rautaesirippureitti Imatralta Parikkalaan

Imatran merkittävin luonnonnähtävyys on Imatrankoski ja Vuoksi sekä aluetta ympäröivä Kruununpuisto kaupunkipuroineen. Vuoksen mahtava virta on keskeinen elementti Imatran kaupunkikuvassa ja Saimaan vesistön laskujoki Laatokkaan. Vuoksi syntyi valtavalla voimalla noin 5700 vuotta sitten jättäen jälkeensä jonon koskia matkallaan Laatokkaan. Vuoksen varrelta reitti jatkuu kevyenliikenteen väylää kohti Imatran teollista historiaa henkivää Vuoksenniskan kaupunginosaa. Se syntyi liikenteen solmukohtaan ja kasvoi metsäteollisuuden myötä vilkkaaksi liikekeskustaksi.

Vuoksenniskalta reitti jatkuu Niskapietilän Museotielle, jonka alussa kannattaa poiketa Rajamuseossa tutustumassa Rajavartiolaitoksen ja Suomen rajojen historiaan sekä rajamiesten työhön ja elämään itsenäisyyden alkuvuosilta lähtien. Museotie oli 1960-luvulle saakka Valtatie 6 ja vuosisatoja aiemmin se toimi sotilastienä. Tie on ajoittain mäkinen, mutta nousut eivät ole kovin jyrkkiä.

Museotieltä voi poiketa kaksi kilometriä hiekkatietä Lassilan Linnavuorelle, jossa on opaste ja infotaulut. Linnavuori kohoaa Latvajärven rannalla, lähellä Venäjän rajaa. Vuoren laelle kannattaa kiivetä upean näkymän vuoksi. Luolalta voi jatkaa lenkin Lassilan kautta takaisin museotielle. Jos et poikkea Linnavuorelle, jää matkan varrelle Kuokkalammin Hyppykallio, jonne on opastus Kuokkalammintietä. Kalliolle ei ole polkua. Sen laella olevassa infotaulussa kerrotaan paikan isovihan aikaan 1700-luvulle juontuvan nimen historiasta.

Miettilässä voi pitää taukoa vanhalla Venäjän armeijan museokasarmialueella ja tutustua talvisodan tapahtumiin Kollaa ja Simo Häyhä -museossa. Ennen Simpeleen teollisuustaajamaa voi verrytellä ja levähtää Hiitolanjoen maisemapolulla, jonka varrella voi tutkailla museoikäisiä vesivoimaloita ja nauttia eväitä grillikodalla. Simpeleellä ja sen läheisyydessä on tarjolla majoitus- ja ruokailumahdollisuuksia.

Reitti jatkuu kohti Parikkalaa peltojen ja järvien reunustaessa tietä. Venäjän ja Suomen rajan läheisyydessä ajetaan muutama kilometri Valtatien 6:tta pitkin. Matkalla voi nauttia Maalaispuoti Iloisen Pässin antimista ja ihmetellä Parikkalan Patsaspuiston betonisia asukkaita. Valettuja veistoksia on yli 500 erilaista ja puisto on nimetty yhdeksi maailman pelottavammista matkailukohteista. Heti patsaspuiston jälkeen rajavyöhyke on valtatien varressa.

Parikkalaa lähestytään kaunista Ristimäen tietä pitkin, jossa historian voi suorastaan tuntea huokuvan vanhoista taloista. Parikkalassa, kuten muuallakin Etelä-Karjalassa, on monia muistomerkkejä niin sodassa kaatuneille kuin Karjalaan jääneille vainajille. Mielenkiintoinen majoitusvaihtoehto on Valtatie 6:n varrella sijaitseva Hotelli-ravintola Kägöne - upea karjalaista arkkitehtuuria edustava hirsirakennus.

Parikkalan taajaman läheisyydessä sijaitseva Siikalahti on Simpelejärven itäosan lahti, josta poikkeuksellisen monimuotoinen pesimä- ja muuttolinnusto tekee todellisen lintuparatiisin: yhden päivän aikana voi havaita jopa yli sata lajia. Keskikesällä lintujärvellä saattaa olla hiljaista, mutta luontokohteena se on silloinkin näkemisen arvoinen.

Paluuvaihtoehdot

Parikkalasta on mahdollista palata Imatralle junalla tai suunnata junalla tai pyöräillen Savonlinnaan. Toki Imatralle voi palata myös pyöräillen, jolloin paluureitti tarjoaa rauhallista metsämaisemaa vuosisataisella raja-alueella. Parikkalan keskustasta reitti kulkee ensin kohti Särkisalmea, joka jakaa Simpelejärven kahteen osaan.

Särkisalmelta lähtiessä on varmistuttava että mukana on riittävästi evästä ja juomista, sillä seuraavalla osuudella ei ole kaupallisia palveluita. Tiet ovat pieniä ja mutkaisia hiekkateitä. Pyöräilijä kokee olevansa todella keskellä luontoa. Kannattaa poiketa Haukkavuorella, vaikka sinne tulee reitiltä noin kahden kilometrin matka tietä pitkin ja vielä kilometrin verran polkua.

Ruokolahden ja Rautjärven kuntien rajalla sijaitseva Haukkavuori on Etelä-Karjalan korkein paikka, joka kohoaa noin 80 metrin korkeuteen Sarajärven pinnasta. Vuorelta avautuu upea näkymä. Haukkavuori on kolmen Ruotsin ja Venäjän rajan piste, josta tarkkasilmäinen löytää kallioon hakatun Uudenkaupungin rauhan rajamerkin vuodelta 1722. Muut Haukkavuoren kautta kulkeneet rauhat ovat Pähkinäsaari (1323) ja Täyssinä (1595). Kaikkiaan Venäjän ja Ruotsin sekä myöhempiä Neuvostoliiton ja Suomen välisiä rauhankäyntejä on yhdeksän.

Haukkavuorelta palataan Sarajärventielle ja jatketaan kohti Torsajärveä. Järven pohjoispäässä, Torsanpäässä on levähdypaikka ja sen läheisyydessä kosteikkopolku ja viihtyisä laavu. Kahden kilometrin päässä Pohjalankilassa kahvila Käpälämäki tarjoaa ruokaa ja juomaa.

Pohjalankilasta eteenpäin ajetaan päällystettyjä sivuteitä ensin Virmutjoelle ja sieltä vilkkaamman tien laitaa ajaen Ruokolahdelle. Ruokolahden keskustassa Rasilassa on tarjolla kaupallisia palveluja, myös ravintoloita. Ruokolahden leijona on nähtävillä torilla patsaana.

Noin kilometrin päässä keskustasta sijaitsee Ruokolahden Kirkonmäki, jossa vuonna 1752 rakennettu kellotapuli ja vuonna 1854 valmistunut kirkko kertovat historiasta. Albert Edelfeltin tunnetun maalauksen Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä paikka löytyy kirkon kaakkoiskulmalta. Kirkonmäellä on kotiseutumuseo ja Ruokolahti-talo kesäkahviloineen. Ruokolahdelta reitti jatkuu Salosaaren ja Vuoksenniskan kautta Imatralle, jossa pyöräilijää odottavat kylpylä-, hotelli- ja ravintolapalvelut.